Ylä-Markkulan Suomenkarja
Lehmät tekivät paluun Ylä-Markkulaan toukokuussa 2023, 40-vuoden tauon jälkeen.
Kolme Kyyttöä ja yksi Lapinlehmä laiduntavat nyt Kymijokilaakson kulttuurimaisemissa Kouvolankylässä.
Karjanpito
Karjanpito Ylä-Markkulassa keskittyy pienimuotoisesti emolehmien pitoon sekä maiseman hoitoon. Tulevaisuuden suunnitelmissa on myydä kaikki tuotettava liha suoraan tilalta kuluttajille.
Kyytöt: Usva, Unikko ja Ulpukka sekä Lapinlehmä Muusa laiduntamassa Ylä-Markkulan tilan laitumella Kymijoen rannalla.
Suomenkarja
Suomenkarja on yhteisnimitys kolmelle läheistä sukua olevalle suomalaisperäiselle nautakarjarodulle. Suomenkarjaa käytetään pääosin lypsykarjana, sekä emolehminä lisäksi joitakin yksilöitä pidetään myös kotieläinpihoilla ja lemmikkeinä. Suomenkarjan rodut eroavat toisistaan erityisesti väriltään mutta myös tuotokseltaan. Yhteisiä piirteitä ovat pieni koko ja nupous eli sarvettomuus. Länsisuomalaiset ovat hiukan muita suurempia, itäsuomalaiset taas kaikista siroimpia.
Itäsuomenkarja
Itäsuomenkarja on suomenkarjaroduista siroin. Rotu ja erityisesti sen maatiaissuvut ovat tunnettuja terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu muun muassa maitonsa hyvistä juustoutumisominaisuuksista. Väritys on nykyisin liki aina kyyttö.
Itäsuomenkarjan eläimet eli kyytöt ovat tyypillisesti punaruskeakylkisiä, selkää hallitsee leveä huojuvareunainen valkea nauha. Selkäharjan kiemurteleva sahalaitainen raita yhdistää kyyttö-nimen kyykäärmeeseen.
Nykyään suurin osa itäsuomenkarjan lehmistä toimii emolehminä lihantuotannossa. Kyytön lihasta ja maidosta tehdyt ruuat ovat päässeet ravintoloiden listoille ja taiteilija Miina Äkkijyrkkä on maalannut lehmiä teoksiinsa.
Itäsuomenkarja oli kuolla sukupuuttoon 1980-luvulla. Lajin edustajia oli tällöin enään noin 50 jäljellä. Nykyisin lukumäärä on noin 1800.
lähteet: Wikipedia, Suomenkarja Ry
Pohjoissuomenkarja
Pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä (PSK) on suomalainen naudan alkuperäisrotu. Rotu on uhanalainen. Lehmiä on noin 900.
Lapinlehmien yleisin väritys on valkoinen, usein korvat ja turpa ovat mustat tai ruskeat. Myös musta- tai ruskeapilkullisuutta vatsan ja selän tienoilla esiintyy melko usein.