Ylä-Markkulan Suomenkarja
Lehmät tekivät paluun Ylä-Markkulaan toukokuussa 2023, 40-vuoden tauon jälkeen.
Kymijokilaakson kulttuurimaisemissa Kouvolankylässä laiduntaa nyt pieni lauma Suomenkarjaa.
Karjanpito
Karjanpito Ylä-Markkulassa keskittyy pienimuotoisesti emolehmien pitoon sekä maiseman hoitoon. Tulevaisuuden suunnitelmissa on myydä kaikki tuotettava liha suoraan tilalta kuluttajille.
Karjarodut
Ylä-Markkulan Suomenkarja koostuu pääosin Kyytöistä eli Itäsuomenkarjasta. Laumanjohtaja on kuitenkin Lapinlehmä eli Pohjoissuomenkarjan edustaja.
Laumanjohtaja Muusa
Laumanjohtaja on Lapinlehmä Muusa. Muusa on 9-vuotias oman arvonsa tunteva vanha rouva. Moni tuntee Muusan myös "Mammana"
Ennen Ylä-Markkulaan tuloa Muusa on tehnyt pitkän uran lypsylehmänä Kuuselan lypsykarjatilalla Liikkalassa. Muusalta on pitkään odotettu ja toivottu vasikkaa mutta tiineyksissä on ollut haasteita.
Jää nähtäväksi, että vieläkö Mamma jaksaa äidiksi ryhtyä.
Muusa on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja helposti käsiteltävä. Laumanjohtajana kuitenkin osoittaa muille laumanjäsenille oman paikkansa ja sen, että hänelle ei ryttyillä.
Siitossonni JS Viktor
Vikkenä tunnettu tilan pieni mutta pippurinen siitossonni onkin sitten aika veijari!
Viken sukujuuret ovat Helvi Tossavaisen karjasta, jonka taiteilija Miina Äkkijyrkkä pelasti teurasautolta 80-luvulla. Tähän aikaan Itäsuomenkarja oli kuolla sukupuuttoon. Lehmiä oli tällöin olemassa alle 100 kappaletta.
Vikke tuli Ylä-Markkulaan syksyllä 2023. Matka Juvalta Jasper Suojalan tilalta ei sujunut ihan yksinkertaisesti, kun Vikke päätti ottaa hatkat Ristiinan nesteellä kahvitaukoa pitäessämme.
Ensimmäisenä päivänä Viken perässä juostiin Ristiinan maastoissa lähes 15 kilometriä. Jahdissa oli oman porukan lisäksi paikallisia, ohi kulkevia autoilijoita, metsästäjiä, sekä poliisi.
Neljä päivää Vikke oli karkuteillä, kunnes hänet saatiin kiinni Kouvolaan johtavalta tieltä.
Viken reissusta löytyy myös video mun Youtubekanavalta.
Kyytöt: Usva, Unikko ja Ulpukka sekä Lapinlehmä Muusa laiduntamassa Ylä-Markkulan tilan laitumella Kymijoen rannalla.
Suomenkarja
Suomenkarja on yhteisnimitys kolmelle läheistä sukua olevalle suomalaisperäiselle nautakarjarodulle. Suomenkarjaa käytetään pääosin lypsykarjana, sekä emolehminä lisäksi joitakin yksilöitä pidetään myös kotieläinpihoilla ja lemmikkeinä. Suomenkarjan rodut eroavat toisistaan erityisesti väriltään mutta myös tuotokseltaan. Yhteisiä piirteitä ovat pieni koko ja nupous eli sarvettomuus. Länsisuomalaiset ovat hiukan muita suurempia, itäsuomalaiset taas kaikista siroimpia.
Itäsuomenkarja
Itäsuomenkarja on vanhin suomalainen lypsyrotu.
Itäsuomenkarja on suomenkarjaroduista siroin. Rotu ja erityisesti sen maatiaissuvut ovat tunnettuja terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään. Rotu on tunnettu muun muassa maitonsa hyvistä juustoutumisominaisuuksista. Väritys on nykyisin liki aina kyyttö.
Itäsuomenkarjan eläimet eli kyytöt ovat tyypillisesti punaruskeakylkisiä, selkää hallitsee leveä huojuvareunainen valkea nauha. Selkäharjan kiemurteleva sahalaitainen raita yhdistää kyyttö-nimen kyykäärmeeseen.
Nykyään suurin osa itäsuomenkarjan lehmistä toimii emolehminä lihantuotannossa. Kyytön lihasta ja maidosta tehdyt ruuat ovat päässeet ravintoloiden listoille ja taiteilija Miina Äkkijyrkkä on maalannut lehmiä teoksiinsa.
Itäsuomenkarja oli kuolla sukupuuttoon 1980-luvulla. Lajin edustajia oli tällöin enään noin 50 jäljellä. Nykyisin lukumäärä on noin 1800.
Pohjoissuomenkarja
Pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä (PSK) on suomalainen naudan alkuperäisrotu. Rotu on uhanalainen. Lehmiä on noin 900.
Lapinlehmien yleisin väritys on valkoinen, usein korvat ja turpa ovat mustat tai ruskeat. Myös musta- tai ruskeapilkullisuutta vatsan ja selän tienoilla esiintyy melko usein. Rotu on nupo eli sarveton.
Ennen toista maailmansotaa karjakoot olivat Lapin seudulla suuria. Väki evakuoitiin Ruotsiin, jolloin karjakoko karsi. Asukkaiden päästessä takaisin kotimaahan vuonna 1945 mukana tuotiin yleensä vain lehmät. Sonnit teurastettiin tai jätettiin Ruotsiin. Lehmiä ryhdyttiin astuttamaan ruskeilla länsisuomenkarjan ja tuontirotujen sonneilla, jolloin vari muuttui ja rotu havisi melkein kokonaan. 1980 rotua alettiin elvyttämään käyttäen ruotsalaista tunturilehmää, fjallkoa astutuksessa.
Länsisuomenkarja
Länsisuomenkarja (LSK) on suomalainen karjarotu, joka kehittyi aikoinaan Länsi- ja Etelä-Suomessa. Se on kolmesta suomalaisesta alkuperäisroduista yleisin. Länsisuomenkarjaa on Suomessa nykyään noin tuhat yksilöä mutta yleisempiin rotuihin verrattuna varsin harvinainen.
Länsisuomenkarja on väritykseltään vaaleanruskea, joskus on tummemmankin sävyisiä. Länsisuomenkarjalla voi olla myös valkoisia merkkejä. Se on suomenkarjan roduista kookkain
Rotu on nupo eli sarveton. Joskus harvoin voi syntyä myös sarvellisia eläimiä.
Länsisuomenkarjan vasikka Yrjö
lähteet: Wikipedia, Suomenkarja Ry